5 Verotus

Yleishyödyllisen yhteisön käsite

Rekisteröity partiolippukunta luokitellaan yleishyödylliseksi yhteisöksi. Yhteisöllä tarkoitetaan tuloverolain 3 §:n mukaan mm. seurakuntaa ja muuta uskonnollista yhdyskuntaa sekä aatteellista tai taloudellista yhdistystä. Yleishyödyllisen yhteisön käsite on määritelty tuloverolain 22 §:ssä. Seuraavassa osittainen lainaus ko. pykälästä:

"Yhteisö on yleishyödyllinen, jos se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä, jos sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin ja jos se ei tuota toiminnallaan siihen osallisille taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena tai kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä.“

Yleishyödyllisenä yhteisönä voidaan pitää mm. nuorisoseuraa tai tähän rinnastettavaa vapaaehtoiseen kansalaistyöhön perustuvaa harrastus- ja vapaa-ajantoimintaa edistävää yhdistystä.

Partiolippukunnan verotus

Partiotoiminta voi olla järjestetty joko rekisteröidyn yhdistyksen muotoon tai sitten niin, että varsinaisen toiminnan takana on tätä tarkoitusta varten perustettu tausta- tai tukiyhdistys tai lippukunta on osa seurakuntaa ja sen nuorisotoimintaa. Tällöin esim. kanssakäyminen eri viranomaisten kanssa tai jonkin käyttö-omaisuushyödykkeen (teltan, auton, huoneiston) ostaminen tapahtuu tukiyhdistyksen tai seurakunnan kautta tai nimissä.

Rekisteröitynä yhdistyksenä toimiva partiolippukunta ja miksei taustayhteisönsä suojissa toimivakin, voi toimintansa puitteissa joutua pohtimaan myös verotuskysymyksiä usean eri veromuodon perusteella: Tulo- ja varallisuusveron, työnantajasuoristusten, arvonlisäveron, perintö- ja lahjaveron, kiinteistöveron sekä arpajaisveron perusteella.

5.1 Tulo- ja varallisuusvero

Yleishyödyllinen yhteisö on tuloverolain mukaan verovelvollinen saamastaan elinkeinotulosta. Lisäksi se on verovelvollinen muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tai kiinteistön osan tuottamasta tulosta kunnalle ja seurakunnalle. Tämä tarkoittaa sitä, etteivät partiolippukunnat pääsääntöisesti ole verovelvollisia, vaan verovelvollisuuden synty edellyttää elinkeinotoiminnan harjoittamista tai kunnallisverotuksessa kiinteistön vuokrausta muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen eli esim. jäsenten yksityiseen virkistyskäyttöön.

Yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotulona ei pidetä esim.

• toiminnan rahoittamiseksi järjestetyistä arpajaisista, myyjäisistä, urheilukilpailuista, huvitilaisuuksista, tavarankeräyksestä ja muusta niihin verrattavasta toiminnasta tai näiden tilaisuuksien yhteydessä harjoitetusta tarjoilu-, myynti- ja muusta sellaisesta toiminnasta saatua tuloa.
• bingopelin pitämisestä, samoin kuin ei jäsenlehdistä ja muista yhteisön toimintaa välittömästi palvelevista julkaisuista saatua tuloa.
• adressien, merkkien, korttien, viirien tai muiden sellaisten hyödykkeiden myynnin muodossa saatua tuloa.

Tuloverolain säännökset eivät useinkaan koske lippukuntaa, sillä elinkeinotoiminnan, jolla tarkoitetaan liike- ja ammattitoimintaa, tarkoituksena on voiton tavoittelu lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä ja se edellyttää suunnitelmallista, jatkuvaa, riskialtista voitontavoittelua, joka näkyvällä tavalla kohdistuu rajoittamattomaan tai ainakin laajahkoon rajoitettuun henkilöjoukkoon.

Ammattitoiminta on liiketoimintaa suppeammassa puitteissa. Esimerkkinä voidaan mainita, että yleinen julkaisutoiminta on liiketoimintaa, mutta toimintaan nähden suhteellisen vähäinen julkaisutulo ei kuitenkaan ole (KHO 1978 II 501), huoneistojen ja kiinteistöjen vuokratoiminta ei ole liiketoimintaa (KHO II 564), toistuvien messujen järjestäminen puolestaan on liiketoimintaa (KHO 1987 B 502, 1988 B 503 ja 1988 B 504) jne. (KHO = korkeimman hallinto-oikeuden päätös nro). Varallisuuden perusteella suoritettavasta verosta on yleishyödylliset yhteisöt vapautettu varallisuusverolain 5 §:n mukaisesti.

5.2 Työnantajasuoritukset ja ennakonperintä

Työnantajasuoritukset (ennakonpidätykset, sosiaaliturvamaksut ym) koskevat kaikkia työnantajia ja kaikkia työnantajien palkkaamia henkilöitä. Niinpä tähän veromuotoon törmäävät kaikki ne lippukunnat, joilla on tilapäisesti tai vakituisesti palkattuja työntekijöitä, jotka voivat olla kokopäivätoimisia nuoriso-ohjaajia, tilapäisiä joulupukkeja tai mitä tahansa siltä väliltä. Edellytyksenä on, että tapahtuu palkanmaksu.

Palkalla tarkoitetaan ennakkoperintälain 4 §:n mukaan kaikenlaista palkkaa, palkkiota, osapalkkiota sekä muuta etuutta ja korvausta, joka suoritetaan työstä, tehtävästä tai palvelusta. Palkkaan luetaan myös luontaisedut: asunto-, auto-, puhelin- ym edut. Työnantajalla, eli sillä joka on velvollinen pidättämään ennakonpidätyksen palkasta ja tilittämään sen valtiolle, tarkoitetaan sitä, jonka lukuun tehdystä työstä palkkaa suoritetaan.

Ennakonpidätykset on suoritettava myös mm. lahjakorttien arvosta (KHO 1971 II 593, KHO 1981 II 602), raha-arvoltaan määrätyistä tavaralahjoista, jos lahjan saaja on saanut valita lahjan itse (KHO 1982 II 572), palkintomatkoista (KHO 1977 II 609) ja yksityisluontoisista bensiinikuluista (KHO 1970 II 586).

Maaliskuun alussa 1995 voimaan tullut ennakkoperintälain muutos koskee myös lippukuntia. Aikaisemmin lippukunnat olivat yhdistyksinä vapaita ennakon- 57 Talous ja hallinto perinnästä. Lainmuutoksen myötä on lippukunnan osoitettava olevansa vapaa ennakonperinnästä. Ennakonperinnästä vapautuminen tapahtuu toimittamalla työn tilaajalle/- maksajalle ennakkoperintärekisteriote, kopiokin rekisteriotteesta riittää. Rekisteriotteen saamiseksi on hakeuduttava ennakkoperintärekisteriin oman kunnan verotoimistossa, jonne toimitetaan tarvittavat tiedot yhdistyksestä. Rekisteriin hakeutuminen mahdollistaa korvauksen saamisen bruttomääräisenä.

Talkootyö

Talkootyöllä tarkoitetaan vastikkeetonta työtä tai työsuoritusta, josta korvaus suoritetaan yhdistykselle työn tekijän sijasta. Tällöin maksettava korvaus ei aiheuta veroseuraamuksia, mikäli yhdistys on rekisteröity eikä työn suorittajia ole nimetty. Edellytyksenä on lisäksi, ettei työsuoritus ole säännöllistä eikä yhdistys harrasta liiketoimintaa. Omassa lippukunnassa lippukunnan hyväksi tehty, esim. partioaluksen rakentaminen tai kunnostaminen, ei aiheuta veroseuraamuksia.

5.3 Arvonlisävero

Kesäkuun 1. päivänä 1994 astui voimaan arvonlisäverolaki, joka korvasi liikevaihtoverolain. Arvonlisäverolain mukaan veroa on suoritettava mm. tavaran ja palvelun myynnistä, joka tapahtuu liiketoiminnan muodossa.

Verovelvollinen on tavaran tai palvelun myyjä. Tavaralla tarkoitetaan aineellista esinettä sekä sähköä, kaasua, lämpöä, kylmyyttä ja muuta energiahyödykettä. Palvelulla tarkoitetaan kaikkea muuta, mitä voidaan myydä liiketoiminnan muodossa. Myynnillä tarkoitetaan tavaran omistusoikeuden vastikkeellista luovuttamista ja palvelun suorittamista vastiketta vastaan. Pääsäännön mukaan verokanta on 22 %, mutta tästä on säädetty joitakin poikkeuksia.

Arvonlisäverolain 4 §:n mukaan tuloverolaissa tarkoitettu yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen vain, jos sen harjoittamasta toiminnasta saatua tuloa pidetään tuloverolain mukaan yhteisön veronalaisena elinkeinotulona, ts. mikäli yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen tuloverolain mukaan, on se verovelvollinen myös arvonlisäverolain mukaan ja päinvastoin.

Arvonlisäverolaissa on myös joitakin poikkeuksia myynnin verovelvollisuudessa, mm. lain 27, 29, 58 ja 59 §:issä. Veroa ei 27 §:n mukaan suoriteta mm. kiinteistön myynnistä eikä maanvuokraoikeuden luovuttamisesta eikä näihin liittyvistä sähkön, lämmön, kaasun, veden tms. hyödykkeiden luovuttamisesta. Lain 58 §:ssä on verovapaaksi säädetty sellaisen vesialuksen, jonka rungon pituus on vähintään 10 metriä ja jota ei ole tarkoitettu rakenteeltaan pääasiallisesti huvi- ja urheilukäyttöön, myynti ja vuokraus ilman miehistöä. Verovapaata on myös 59 §:n mukaan tavara- ja raha-arpajaisten, bingopelin, veikkauksen, vedonlyönnin tms. järjestäminen, jos voittona on rahaa tai tavaraa.

Sen sijaan veroa on suoritettava 29 §:n mu-kaan mm. kokous-, näyttely- tai urheilutilan, säilytyslokeroiden yms. käyttöoikeuden tilapäisluontoisesta luovuttamisesta. Partiolippukunnan toiminnan kannalta on tärkeää muistaa 56 §:n ja 58 §:n 2 momentin säännökset. 56 §:n mukaan yleishyödyllisen yhteisön ei tarvitse maksaa arvonlisäveroa vähintään neljä kertaa vuodessa ilmestyvän sanoma- tai aikakausilehden julkaisemisesta kun lehteä julkaistaan pääasiassa jäsenistöä tai jäsenyhteisöjen jäsenistöä varten ja kun julkaisemista tai myyntiä ei harjoiteta liiketoiminnan muodossa. 58 §:n 2 momentin mukaan veroa ei myöskään tarvitse maksaa edellisessä kappaleessa mainittuihin vesialuksiin tai sellaisesta irroitettuihin tavaroihin kohdistuvasta työsuorituksesta sekä työhön käytetyistä ja työn yhteydessä alukseen asennetusta tavarasta.

Arvonlisäverolaissa (3 §) on lisäksi maininta ns. vähäisestä liiketoiminnasta, mikä tarkoittaa sitä, että mikäli kalenterivuoden myyntien yhteismäärä tahi saatujen vuokra- tai muiden veronalaisten tulojen bruttosumma on alle 50.000 mk, on liiketoiminta verovapaata.

Koska arvonlisäverolaki on ollut voimassa vasta lyhyen aikaa, on sen soveltamisesta niukasti oikeusasteen päätöksiä. Lääninverovirasto antaa ohjausta asiassa, kuten muidenkin verolajien kohdalla.

5.4 Perintö- ja lahjavero

Perintö- ja lahjaveron osalta ei verovelvollisuutta tarvitse pohtia lainkaan puhuttaessa partiolippukunnista, sillä näistä veroista säädetyn lain 2 §:n mukaan perintö- ja lahjaveroa ei suoriteta omaisuudesta, joka on annettu esim. seurakunnalle tai aatteelliselle yhdistykselle tai muulle yhteisölle, jolla, sen tarkoittamatta toiminnallaan tuottaa siihen osallisille taloudellisia etuja, on yleishyödyllinen tarkoitus.

5.5 Kiinteistövero

Mikäli lippukunta omistaa maaalueen, siis kiinteistön, on se kiinteistöverovelvollinen, sekä velvollinen tekemään kiinteistöstään veroilmoituksen.

Kiinteistöveroilmoitus tehdään kiinteistön sijaintikuntaan samoin kuin vero maksetaan sinne.

Nykyisin veroilmoitusta ei tehdä enää vuosittain, vaan ainoastaan kun kiinteistössä tapahtuu muutoksia, omistajan muutos, rakentaminen tai lohkominen. Asia kannattaa kuitenkin varmistaa. Veron suuruuden määrää kunnan-/ kaupunginvaltuusto verohallinnon yleisohjeen mukaisesti, täten vero voi kunnittain poiketa jonkin verran. Vapautusta tai alennusta kiinteistöveroon voi siis myös anoa kunnan-/kaupunginvaltuustolta.

5.6 Arpajaisvero

Arpajaisveroa suoritetaan Suomessa toimeenpannuista arpajaisista. Arpajaisilla tarkoitetaan tavara- ja raha-arpajaisia, bingopeliä, veikkausta, vedonlyöntiä, sellaisten peliautomaattien ja -laitteiden pitämistä, joista voi voittoina saada rahaa, tavaraa tai niihin vaihdettavia pelimerkkejä, sekä muuta kuin julkisesti järjestettyä arvontaa, arvaamista, vedonlyöntiä, sattumasta osaksi tai kokonaan riippuvaa menettelyä, jossa voi voittaa rahaa tai rahanarvoisen etuuden.

Arpajaisten tuotolla tarkoitetaan arpojen myynnistä kertynyttä kokonaistuloa, vedonlyöntiin ym. suoritettujen rahapanosten kokonaismäärää sekä peliautomaattien rahapanosten yhteismäärän ja maksettujen voittojen erotusta. Voiton arvo on voiton määrä tai tavaran hankintahinta. Voittojen yhteenlasketun arvon on vastattava vähintään 35 prosenttia arpojen yhteenlasketusta myyntihinnasta ja pienimmän voiton vähintään arvan hintaa.

Yksinoikeudella toimeenpantavista arpajaisista vero, jonka maksaa arpajaisten toimeen-panija, on 5 % arpajaisten tuotosta. Jos peliautomaatteja ja- laitteita pidetään muualla kuin pelikasinoissa on vero 3 %. Myös bingopelin vero on 5 % laskettuna jaettujen voittojen yhteenlasketusta arvosta, johon ei lasketa uuteen peliin oikeuttavia voittoja.

Tavara-arpajaisten tuotosta vero on 1,5 %. Muista arpajaisista vero on 30%. Vero lasketaan määrästä, johon vero ei sisälly ja arpajaisten toimeenpanijalta edellytetään myös luotettavan kirjanpidon pitoa ja siitä on selvittävä veron määräytymisen kannalta merkittävät seikat.

Huomionarvoisia ovat arpajaisveron 6 §:n sallimat poikkeukset veronalaisuudesta. Veroa ei näet ole suoritettava, jos kalenterikuukaudelta suoritettava veron määrä on vähemmän kuin 50,45 euroa (300 markkaa) tai jos peliautomaattien ja -laitteiden voit-toina ei voi saada rahaa tai rahaan vaihdettavissa olevia pelimerkkejä. Kalenterikuukaudeksi, jolta vero suoritetaan, katsotaan kuukausi, jolle tuotot on kirjanpidon säännösten mukaan kirjattava, jonka aikana tavara-arpajaisten toimeenpanoaika on päättynyt, jonka aikana bingotilaisuus on pidetty tai jonka aikana arpajaisissa jaettava voitto on ollut perittävänä. Edellä mainittu poikkeus verovelvollisuuteen tarkoittaa esim. sitä, että jos kalenterikuukauden aikana päättyneiden tavara- arpajaisten tuotto alittaa 3 364 euroa (20 000 mk), ei veroa tarvitse maksaa.